"Menet vaan sinne. Tekemällä oppii."

"Kyllä se siitä kun vauhtiin pääsee." 

"Sähän oot taitava, ei silloin tarvii jännittää." 

Oletko kuullut joskus edellä mainittuja rohkaisuja?

Niin minäkin. Toimivatko ne sinun kohdallasi? Itseni kohdalla kyllä ja ei. Ennen kuin opin niitä itsesäätelytaitoja, joita minulla nykyään on työkalupakissani, esiintymistilanteissa ehti säkällä loppua kohden tapahtua jonkinlaista vapautumista ja irtipäästämistä – tai sitten ei. Älytön määrä toistoja auttoi siinä, että ulkoisesti homma pysyi kasassa hallitsemattomasta sisäisyydestä huolimatta.

Mutta sitten oli vielä se jälkihäpeä ja seuraavaa keikkaa edeltävä ahdistus käsiteltävänä. Näistä kirjoitin enemmän postauksessani Esiintymisjännitys ja sen alalajit: murehtiminen ja märehtiminen.

Meissä on sellaisia jännittäjiä, joille toisto riittää. Toistuvien tilanteiden myötä kyetään omaksumaan tarvittavaa tietoa itsestä ja olosuhteista, ja jännitys muuttuu ehkä vähitellen innostukseksi tai vireytymiseksi. Esiintymisistä selvitään ilman että se vie kohtuuttomasti kaistaa. Oppimista tapahtuu eniten silloin, kun koemme olevamme turvassa – silti samaan aikaan voi olla voimakkaita tunteita ja hermoston vireytymistä.

Meissä on myös sellaisia, joille toistuva esiintymistilanteisiin syöksyminen ei ole se oikea avain lukkoon. Kapasiteetti kuluu lähinnä selviytymiseen, uudestaan ja uudestaan. Tämän porukan edustajat eivät useinkaan kaipaa valmennuksesta tehokeinoja viestintäänsä, vaan puuttuvaa sisäistä turvaa. Taitotason noustessa suorituspaineet saattavat ennestään vaan kasvaa.

Tässä postauksessa kerron, miten turvaton jännittäjä voi hyötyä esiintymisvalmennuksestani. Ehkä peilaat lukemaasi itseesi ja omiin esiintymisen haasteisiisi. Postauksen luettuasi tiedät hieman enemmän valmennusfilosofiastani, ja voit harkita olisinko minä sinulle oikea valmentaja. <3

Toistolla on toki merkityksensä, oli kyseessä minkälainen jännittäminen tahansa. Ei ole syytä odottaa olevansa loistava voidakseen alkaa esiintyä, vaan sitä on tehtävä missä tahtoo tulla loistavaksi. Tarvitaan lempeää altistusta myötätuntoisesta läsnäolosta käsin. Kuitenkin taitoharjoittelu (oli se sitten puheen vaikuttavuutta, musiikillista, tanssillista tai vastaavaa taituruutta) on yksi asia, ja itsesäätely huomion keskipisteenä ollessa on toinen asia.

Alla on listattuna kolme tärkeintä asiaa, joihin valmennuksessani keskitytään:

1. Itsensä rauhoittamisen harjoittelu

Haastetilanteissa autonomisen hermoston sympaattinen haara alkaa valmistella meitä koitokseen. Syke kiihtyy, verenpaine kohoaa, lihaksistoon tulee jännityksiä, hengitys muuttuu herkästi pinnalliseksi. Tämä on normaali stressireaktio jota kutsutaan joskus myös vireytymiseksi. Lyhytkestoisena se auttaa meitä toimimaan haastetilanteen vaatimalla tavalla.

Jännittämisestä kärsivä ihminen saattaa kokea kehollisen reaktion hyvin vieraana ja hallitsemattomana. Keholliset aistimukset voivat tuntua äärimmäisen epämiellyttäviltä, pelottavilta ja häpeällisiltä. Joskus puhutaankin ylivireytymisestä.

Autonomisen hermoston toimintaan emme voi tahdon voimalla vaikuttaa, mutta on olemassa keinoja, joilla voimme aktivoida rauhoittumisesta vastaavaa parasympaattista hermostoa. Hengityksen tietoinen säätely on keino numero yksi, ja heti saatavilla. Ylikierrosten laantuminen vaikuttaa usein myös mielentilaan ja tunneaallokkoon rauhoittavasti.

2. Omaan ajatteluun tutustuminen

Mielemme kantaa mukanaan sääntöjä, uskomuksia, vertailuja, kriitikon silmälaseja ynnä muita ajattelun tapoja, jotka eivät välttämättä helpota omaa oloamme haastetilanteessa. Toisinaan reagoimme omaan ylikriittiseen ajatukseemme siten kuin tölväisy tulisi ulkopuolelta. Ja tuli se ulkopuolelta tai ei, mielemme saattaa antaa sille kohtuuttomasti painoarvoa – siten kuin se olisi absoluuttinen totuus.

Omaa mieltä on syytä aika ajoin haastaa. Ravistella hieman luutuneita uskomuksia, joiden mukaisesti olemme huomaamatta alkaneet olla ja elää. Tätä on usein vaikea tehdä täysin itsekseen, sillä ajatukset ovat salamannopeita ja usein tiedostamattomia. Toisen ihmisen voi olla itseä helpompi saada niistä kiinni esimerkiksi sen perusteella, millaisia sanoja ja ilmaisuja käytämme. Tietoiseksi tuleminen mahdollistaa ravistelun!

3. Omaan kokemukseen tutustuminen

Esiintymisjännityksen hallinta kysyy ennen kaikkea suostumista omalle keholliselle kokemukselle. Kun pääsemme jäsentelemään hankalankin tuntuisia kokemuksia rehellisine tunteineen ja kehon tuntemuksineen, ne eivät enää ole jotain vierasta ja pelottavaa. Meidän ei enää tarvitse valita tilanteisiin menemistä tai niiden väliin jättämistä välttämisestä käsin, vaan hyväksyvästä läsnäolosta. Voimme kokea ”omistavamme” itsemme tunteineen kaikkineen – voimme kokea olevamme turvassa vaikka olot eivät olisikaan aina miellyttäviä.

Tullessasi valmennettavakseni autan sinua tulemaan tietoiseksi, missä määrin tunnet olevasi itsessäsi turvassa esiintymistilanteissa. Saat ohjausta kehotietoisuuteen, omien ajatustesi haastamiseen sekä tunnetyöskentelyyn ja vireystilan optimointiin. Itsesäätely haastetilanteissa on yksi ihmiselämän vaativimmista taidoista, eikä se kehity itsestään. Prosessiin tarvittavia altistuskokemuksia on hyvä päästä jakamaan turvallisen toisen kanssa. Kuten vaikka minun. <3

Sivun alkuun