-Ai mitäkö mä haluan…? No muusikon pitäis hallita ainakin nämä genret, tyylinmukaisia likkejä, riittävä määrä monipuolista ohjelmistoa… ja olisi kyllä hyvä hallita joku toinenkin instrumentti.
-Tarvitko sä näitä kaikkia siinä, miten sä tahtoisit toteuttaa itseäsi?
-…
Kun intohimoiset muusikot kompuroivat matkallaan, yksi tietty este tuntuu olevan ylitse muiden.
Paljous.
Paljous viekoittelee muusikkoa häsläämään. Varsinkin innokasta, lahjakasta ja hyväksyntää janoavaa muusikkoa. On niin paljon kaikkea mikä kiinnostaa, ja olisi mahdollisuuksia vaikka mihin. Kiinnostuminen ja mahdollisuudet ovat ehdottoman positiivinen asia, ainakin jos niitä pystyy kanavoimaan viisaasti.
Joskus poukkoilu alkaa turhauttamaan ja kuormittamaan. Joskus se toimii keinona väistää juuri sitä asiaa niistä kaikista, mihin olisi tärkeintä keskittyä juuri nyt. Paljous voi nousta esteeksi, mikäli siihen liittyy alussa mainittu tiedostamaton sääntö. ”Muusikon pitäis”. Tällöin paljous on kuin käsky tai vaatimus, joka estää syventymästä.
”Ota haltuun tämä kaikki”.
”Ole tätä kaikkea”.
Toisaalta paljous voi kutsua muusikkoa myös sohvan nurkkaan. On niin paljon kaikkea mitä ”pitäis”, ettei osata tarttua mihinkään. Paljous lamaannuttaa, kun sen sekaan hukkuu se punainen langanpätkä mihin olisi syytä kulloinkin tarttua.
Paljous saa vertaamaan. Ja on niin helppo verrata niihin, ketkä näyttävät saavan erityisen paljon aikaiseksi (näkemättä sitä pinnan alaista). Vertaillessa on helppo alkaa tuntemaan itsensä kehnoksi, ja huomaamattaan kannatella omaa muusikkouttaan huonoustarinan varassa.
Paljouteen liittyy:
- sääntöjä (näin tulee tehdä, näin ei voi tehdä)
- leimoja (minä voin tehdä näin, mutta en näin)
- lokeroita (minulta odotetaan tätä, muttei tätä)
- vertailua (tuo osaa noin – minunkin pitäisi)
- oletuksia (pitäisi tehdä näin muttei noin)
- arvioita (tuo on hyvä, tämä ei ole)
Paljouteen eksyminen voi:
- kaventaa muusikon tapaa ilmaista itseään
- estää syventymästä siihen miten oikeasti tahtoisi itseään ilmaista
- saada tuntemaan jatkuvaa riittämättömyyttä tai vääränlaisuutta
- jopa estää kokonaan tekemästä.
Muun muassa nämä ovat sellaisia kohtia, joissa kykyvalmentajan apua tarvitaan.
Kykyvalmentajan tehtävä on auttaa asiakastaan saamaan tietoa itsestään. Valmentaja kohtaa valmennettavansa hyväksyvällä ja läsnäolevalla asenteella, niin että tämä voi todeta tilanteensa ja siihen liittyvät haasteet avoimesti ja turvallisesti – ilman pelkoa ohitetuksi, väheksytyksi tai tuomituksi tulemisesta. Valmennussuhteeseen eivät kuulu hierarkiat, säännöt, normit, kritisointi tai suorittaminen.
Valmentaja ei ole opettaja eikä terapeutti. Hän ei tarjoa mielipiteitään siitä, mitä asiakkaan kuuluisi tehdä, tai miksi asiat ovat kehittyneet siksi mitä ne nyt ovat. Kykyvalmennuksessa otetaan mittaa asiakkaan nykytilanteesta ja sen eri ulottuvuuksista, kirkastetaan arvoja, toiveita ja unelmia, sekä määritellään millaisia tavoitteita kohti on oikein edetä ja millaisin askelin.
Valmennuksessa muusikko voi etsiä ja löytää itsestään vastauksia kysymyksiin kuten:
Millainen on minun musiikkisuhteeni?
Mitä musiikki palvelee elämässäni? Ketä varten sitä teen?
Mistä unelmoin? Mikä minua estää?
Millaista sanomaa haluaisin välittää? Miten tahdon sen tehdä?
Millaista on omannäköiseni, hyvinvoiva muusikkous?
Mitä tarvitsen voidakseni sitoutua siihen, mitä todella tahdon?
Koska aikaisemmin asiakkaan toimintaa ovat saattaneet ohjata paljouteen liittyvät impulssit, valmennuksen aikana harjoitellaan tietoisuustaitoja sekä niihin pohjautuvia HOT-menetelmiä (hyväksymis- ja omistautumisterapia). Keskeistä on oppia tilanne kerrallaan eriytymään näistä opituista automaatioista, jotta on mahdollista kuulla oma sisäinen äänensä ja valita toimintansa sen mukaan. Kun sisäinen kakofonia vähenee (tai siitä tulee ainakin erotellumpi), on mahdollista tulla tietoiseksi myös sellaisista kyvyistä itsessään joita ei tiennyt olevankaan.
Taannoin kuulin aiheesta loistavan kiteytyksen: kykyvalmennuksen keinoin voi saada kukoistamaan sellaisia kykyjä, jotka muuten jäisivät erilaisten sisäisten lukkojen vuoksi piiloon!
Miten instrumenttiopettaja voi hyötyä valmennusosaamisesta?
Valmennuksellisesta otteesta voi olla merkittävää hyötyä instrumenttioppilaiden ja -opiskelijoiden kanssa. Erityisesti opiskelijat, joissa on havaittavissa voimakas suoritusahdistuneisuus, vaativuus itseään kohtaan, jännittynyt ja suorittava asenne, täydellisyyden tavoittelu tai toisaalta motivaation puute, voivat hyötyä valmennuksellisia piirteitä sisältävästä työskentelystä.
Työkalut, joita valmentajakoulutus tarjoaa, voivat auttaa opettajaa tukemaan oppilaiden ja opiskelijoiden itselähtöistä ja mielekästä musiikkisuhdetta. Se voi auttaa opettajaa myös vaalimaan työhyvinvointiaan opetussuunnitelman ja yksilöiden ominaisuuksien ja tarpeiden ristiaallokossa luoviessa. Valmennusosaaminen tarjoaa työkaluja kohdata henkisesti haastavia tilanteita.
Valmentajaksi kouluttautuva käy läpi oman, syvällisen prosessinsa. Hän tutustuu omiin opittuihin automaatioihinsa, toiveisiinsa, kykyihinsä, unelmiinsa. On mahdollista, että opettaja-minän jalkoihin jäänyt muusikko-minä puhkeaa uuteen kukoistukseen valmennuksellisen prosessin myötä. Opettajuutta ja muusikkoutta on mahdollista sovitella yhteen tasapainoisemmin ja toteuttaa itsensä näköisesti.
Alkaako tästä sinun matkasi takaisin kohti antoisaa musiikkisuhdetta? 🙂
Musiikin kykyvalmentaja TCA -koulutuksessa pääset aloittamaan sekä oman valmennusprosessisi että valmentajan kasvumatkan. Samalla kun teet matkaa omaan itseesi, opit valmentajan ydintaitoja ja etiikkaa sekä harjoittelet toimimaan aidosti itsestäsi käsin. 28 viikon aikana sukellat kohti kykyjen valjastamisen asiantuntijuutta, minkä myötä yhä useampi muusikko vapautuu suorituspaineiden ja eristävän kriittisyyden kahleista – ja uskaltaa tuoda aitoa itseään maailmaan!
Tutustu koulutukseen tästä.
Lue lisää HOT-menetelmistä: