Kokemus vapaudesta on tämän hetken suurin innoittaja elämässäni. Se on luovuuden lähteeni, syy herätä joka aamu, syy tykätä omasta elämästä sekä väylä avoimuuteen muiden seurassa. Se on asia, josta ammennan luottamusta ja rohkeutta omaa elämääni koskevien päätösten tekemiseen. Vapaus on myös teema, joka tavalla tai toisella nousee hyvinvointivalmennuksissa esiin melko usein. Vapaus liikauttaa meissä kaikissa jotain. 

Olen valinnut tähän postaukseen kolme asiaa, jotka voivat edistää vapauden kokemista elämässä:

1. itsetuntemus ja mielen toiminnan ymmärtäminen

2. rajat ja niistä viestiminen

3. kehotietoisuuden äärelle pysähtyminen.

Mainittakoon, että vapaus siten kuin minä sen ymmärrän, ei koskaan perustu oman edun tavoitteluun muiden ihmisten kustannuksella. Vapaus ei ole itsekkyyttä tai ”omassa kuplassa” elämistä. Tunne vapaudesta ennemminkin yhdistää ihmisiä kuin eristää heitä toisistaan. Vapaudenkaipuu ei ole sama asia kuin pakoilun tai välttelyn tarve. Vapaus ei myöskään ilmene vastuuttomuutena tai välittömän mielihyvän perässä juoksemisena.

1. Itsetuntemus liittyy vahvasti vapauden kokemiseen.

Se, että huomaa mikä on itselle tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää, on vapautta.

Se, että huomioi näitä asioita elämässään, on vapautta.

Se, että mieleen juolahtaa kysymys ”mitä tahtoisin tehdä tänään?” on pieni, merkittävä vapauden ilmentymä.

Vapauteen voi myös liittyä uskomuksia. Vapauteen voidaan suhtautua asiana, johon ”minulla ei ole oikeutta”. Mielen sisäinen puhe saattaa uskotella, että oman, henkilökohtaisen vapauden vaaliminen olisi ikävä teko esimerkiksi puolisoa tai perhettä kohtaan. Se voi uskotella, että ”tuntisin itseni vapaaksi, jos vain pomoni/ystäväni/vanhempani…” Vapauden kokemisen ei kuitenkaan tulisi olla riippuvaista muiden ihmisten tekemisistä.

Mielen tuotoksilla on usein meistä niin vahva ote, että suhtaudumme niihin kuin totuuksiin, sääntöihin ja käskyihin. Siinä voi unohtua, että me itse tuotamme omia ajatuksiamme.

Omien ajatusten, uskomusten ja asenteiden huomaaminen on tärkeä askel kohti vapautumista.

Taannoin eräs minulle tärkeä ihminen sanallisti vapauden näin:

”Vapaus on sitä, että käsittää olevansa vapaa.”

On merkittävää hyvinvointimme kannalta pohtia, missä määrin ja millä tavoin pystymme itse vaikuttamaan vapauden kokemiseen elämässämme. Vaikka meillä ei olisi valtaa muuttaa kaikkia niitä ulkoisia asioita ja olosuhteita mitä ehkä haluaisimme, meillä on vapaus valita miten suhtaudumme niihin. Vaikka emme pysty kontrolloimaan ajatustemme sisältöjä, meillä on vapaus valita miten suhtaudumme niihin. 

2. Rajat ja niiden tunnistaminen voivat olla merkittävä askel kohti vapautta.

Kun tunnistaa, missä menee minun ja toisen ihmisen raja, voi huomata mitkä asiat, tilanteet, tunteet ja reaktiot ovat omissa käsissä ja mitkä eivät. Omien rajojen vahvistamisella voi vapautua kantamasta sellaista vastuuta, joka ei itselle kuulu. Tämä tekee toisinaan myös läheisillemme hyvää, kun hellitämme liiallisesta kontrolloinnista tai ”holhoamisesta”. Muiden ihmisten vapautta on syytä kunnioittaa siinä missä omaakin.

Kun tunnistamme omat rajamme, tunnistamme myös vastuumme viestiä niistä muille.

On meidän itsemme vastuulla ja meidän oikeutemme viestiä sopivin tavoin, miten meitä tulee kohdella tai millaista kohtelua emme siedä. Oman jaksamisen rajat kuuluvat tähän samaan kastiin, eikä niitä ole syytä vertailla muiden jaksamiseen. 

Rajat ovat asia, joita määritellään aina uudestaan ja uudestaan tilannekohtaisesti. Myös niistä viestiminen jämäkästi ja ystävällisesti on taito, jonka harjoitteluun tarjoutuu mahdollisuuksia periaatteessa aina kun olemme sosiaalisissa tilanteissa. Eri yhteisöissä voi joutua viestimään eri tavoin. Harjoittelu kuitenkin kannattaa, sillä rajojen selkiytyminen voi edistää esimerkiksi:

• vapautumista ylenpalttisesta miellyttämisestä

• vapautumista toistuvasta uhrautumisesta

• vapautumista läheisriippuvuudesta

• vapautumista pitkittyvästä stressistä.

3. Vapauden kaipuu pyytää pysähtymistä ja katseen suuntaamista sisään päin.

Vapaus elää oman näköistä ja mielekästä elämää ei ole välttämättä helppo tai nopeasti saavutettava tila. Helppous ei ehkä ole alkuunkaan se tunniste, jota jahtaamalla saavutettaisiin sitä mikä itsestä tuntuu oikealta – muutenkin kuin järjen tasolla. Asian äärelle ei kuitenkaan ole syytä hajota. Pienet, hieman varovaisetkin askeleet ovat arvokkaita. Mitä sydämellisintä vapauden ilmentymää on jo se, että sallii itsensä pysähtyä pohtimaan:

• Missä määrin koen olevani vapaa?

• Mitkä olosuhteet, ajatukset, tunteet tähän vaikuttavat?

• Millä tavoin voin vaalia vapauttani ja samanaikaisesti muitakin arvojani, kuten parisuhdettani tai perhettäni?

Vapautuminen tarvitsee aikaa, joten ei ole syytä hätiköidä.

Keho on hyvä ottaa itsetutkiskeluun mukaan täydennykseksi mielen järkeilylle. Keho antaa meille varsin luotettavaa tietoa itsestämme ja tahdostamme – kunhan vain herkistymme huomaamaan sen.

Kehotietoisuuden herättelyyn voi käyttää apuna esimerkiksi edellistä postaustani, tai mitä tahansa tietoiseen läsnäoloon pohjautuvia harjoituksia. Kaipaamiasi vastauksia tulee putkahtelemaan itsestäsi ennemmin tai myöhemmin, juuri sillä rytmillä mikä on sopiva sinulle.